Borghesen puistossa

Runoilija arlette



Kottaraisparvet muodostavat outoja kuvioita

Rooman maaliskuun taivaalle kun

kerrot minulle Välimeren talvesta

ja viet Borghesen puistoon


Suurten puiden alla valo

on talvivihreä ja kirpeä



Elämä on nyt, sanot

elämä on appelsiineja ja rapisevia lehtiä



Istumme alas penkille

otat kirjan esiin ja avaat sen

nojaan olkaasi


Sinä luet minulle ääneen

se on Kunderaa

sinun äänesi on lämmin

Borghesin ilta viilenemässä


Minä pidän Välimeren talvesta


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kiva ja eläväinen.
Upeaa, vaikka kyllä Suomen talvikin on varsin hyvin pidetty.
Minäkin pidän Välimeren talvesta kuin myös runostasi.
Ihana tunnelmallinen kuvaus, vie mukanaan isojen puiden alle olkapäätä vasten, kirjojen ja talvivihreiden appelsiinien tuoksuun, saa huokaamaan ♡
 

Käyttäjän kaikki runot