Syksyn kylmenevät aamut
riisuvat hiljalleen
koivujen värikkäitä vaatteita.
Utuisella kosketuksellaan
ne herättelevät
hiljaisuudessa nukkuvaa maisemaa.
Nämä raikkaat aamut
piilottavat kohmeisiin käsiinsä
pieniä usvan pisaroita.
Kosteilla taikapisaroillaan
ne pukevat heräilevän maiseman
salaperäisyyden vaaleaan huntuun.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Erittäin taidokkaasti kirjoitettu! Kaunis runo.
Kauniisti kuvasit ja ihana on tuo syysrunosi nimi. Runosi jälkimmäinen osa, "säkeistö" on kuin katkelma kauniista sadusta. Meillä ei vielä ole ruskaa juurikaan. Mutta kaihoisa ja jotenkin surullinen on se aika sitten kun puut tiputtavat lehtensä kunhan ovat ensin hehkuneet eri väreissään. Erittäin taidokas kokonaisuus.
Kaunis syysruno,
Kauniisti taikasauva koskettelee
ja maisemaan muutoksia tekee.
Täälläkin tänäaamuna ihana usva..paljastaen lukkien öiset retket..kauniista maalasit taas syksyn meille <3
Kiva!
Kommeet on syksysettii maesemat.
Usvauamu, siinä on jottae salaperräesyyttä ja samala kiehtovoo.
Kaunis on kuvauksesi syksyisestä maisemasta. Sitä juuri nytkin ikkunasta ihailen. :)
Äärettömän kaunis kuvaus, jonka voi melkein tuntea runoasi lukiessa.
Upeasti syystuntemuksia.
Kaikki tunne puuttuu. En tykkää
.
Syksy on kaunista aikaa Luonnossa.
Runosi kertoo sen herkän osuvasti,
syksyn aamut ovat taikaa tulvillaan.
Nauttikaamme,
sillä pian on talvi.
Hyvin kaunista
Lukiessani tunnen oikein usvapisarat paljaissa jalkapohjissa.. Kaunis runo parhaasta vuodenajasta..
Kirjoitat uskomattoman hyvin! Kaunis runo - todellakin :) Ihastuin - rakastuin
todella kaunista sinun ihan omaa
runokieltä
pidin jälleen paljon
kiitos tästä
Todella kaunis, hento runo, kuin viileä hengähdys täynnä tähdenlentoja.
Sivut