Näin haihtuu kesä
minusta hiljalleen pois
kuin tuulessa lainehtiva
kypsyvä vilja.
Näin ajatukseni jatkaa
tätä yksinäistä matkaa
päällä hiljentyneen meren
ja varjoisan maan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Varjoisaan huomiseen
Runoilija Makarios
![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Makarios kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-943-1535706335.jpg?itok=3Knwiq8r "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Makarios kuva")
♥
mies
Julkaistu:
380
Liittynyt: 15.7.2007
Viimeksi paikalla: 1.4.2024 7:24
Asuinpaikka: Kalajoki
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
4.1.1965
Facebook:
Kommentit
yhtäaikaa haikea ja
kaunis runo
jättää lukijaan vaikuttavan
jäljen
niinhän se lomat on vapautusta
työt taas kutsuu
haikeaksi vetää kun syksyn elämään taas suuntautuu
Varjot ja valot vaihtelevat
niin kuin elämässä ilot ja surut.
Elokuussa on jo pimeät myöhäisillat,
mutta niin ihanan pehmeän lämpimät.
Ei vielä kesä ole ohi,
se vaan hiipuu hiljalleen kohti syksyä.
Juuri nyt on vilvoittavan nautinnollista olla
kovien helteiden jälkeen.
Tuleentuva vilja...
syksyn tuoksun tuntee ja
niin saa sadonkorjuu tulla.
Varjoisa huominen?
Mietityttää tuo,
onko runoilijalla tunne,
että jotain vakavaa on tulossa?
Kenties vain syksyn pimeät illat,
ja siihenhän kynttilöiden lepatus
tuo lämpöisen valon ;=)
Herkkä, hyvä runo
niin kovasti pidin
Lämpimästi kerrot syksyn saapumisesta, tästä jää sellainen mukava tunne ja tunnelma. Vailla sadetta ja myrskyä, joita niitäkin viime päivinä on nähty!
Kaunista ja hiljaista surumielisyyttä.
Haikeaa kesän hiipumista... huominen varjoisampi, mutta edelleen se Aurinkokin aina välillä paistaa.
Hieno runo, jossa tavoitat sitä tiettyä kesän lopun melankoliaa, mikä ajoittain tuntuu hyvinkin voimakkaana varmasti meissä jokaisessa. Tällaisen huippukesän jälkeen etenkin, voimakkaampana kuin koskaan.
Kaikella on aikansa. Pehmyt elokuunruno. :o)
Haikeankaunis runo.
Lukija on syysihminen - sellaiseksi syntynyt sydänjuuriaan myöten :)
Runoteos antaa ensiajatuksena kesän "ohikulun" - ja samaan sekunttiin välähtää ajatuksissani sadonkorjuujuhlat.
Runoriveillä on elettyä kesää - kypsymistä ja sitä varjojen maailmaa - pimenevissä arki-illoissa.
Yksinäiseksi on kulku runossa sanailtu - sellaiselta ns. "erotyöt" kuulostavat.
Haikeaa..mutta niin kaunista..
kaunis hieno runo, haikeansuloinen, jotenkin lähdin mukaasi kulkemaan, tuntien vielä kesäpäivän lämmön, mutta pidän matkasta jonne runollasi viet, varjoisaan huomiseen, onhan tässä tätä hellettä ollutkin, runo on ihana kaunis kyyneliin asti koskettava
Kauniissa runossasi on sama pohjasävel, surusointu, kuin minullakin nyt "Näin haihtuu kesä ....". Varmaankin saatat tarkoittaa muutakin kuin konkreettisesti kesän loppumista hiljalleen. Silti minua koskettaa juuri tuo syksyn aavistus runossasi.....Olet saanut ladattua vahvan kaihon tunteen runoosi.
Takaisin sieltä..aurinkoisille poluille mars,mars:-)))) Hyvin olet haikean mielesi runoosi soimaan saanut..
Sivut