Hämärän huoneen seinät
huokaavat minulle hiljaista
sanomaansa.
Ne kantavat sisällään valoa,
valoa joka herää aamuisin unestaan
ja kulkee vierelläni vain pienen
hehkuvan hetken.
Illan tulessa pimeys vaeltaa
äänettömänä luokseni.
Se kietoo tiukasti ympärilleni
mustan, pehmeän samettihunnun
ja tuudittaa minut hiljalleen
uneen raukeaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ohos, miten tämä on jäänyt
minulta kokonaan huomaamatta?
Ihanan lohduttavana luen runon sanat ...
kaunis rauhallisesti kirjoitettu runo hämärästä ja päivänkulusta huoneen sisällä, hienosti olet pukenut vuorokaudenajan tämän huoneen ympärille, rauhallisesti osaat sen päättää, jättää hyvän levollisen tunnelman lukijalleen
Kaunis, ja lämmin tunnelma, joka vie kyllä pumpulisiin unelmiin lukijankin. Upeaa.
Tämä pimeä aika on unettavaa...Oikein voi tuntea tuon samettihunnun kun se kietoutuu...
Pehmeä tunnelma läpi runon, kaunista
Tähän aikaan sopii hyvin tämä runosi,päivät ovat niin lyhyitä ja väsyttäviä.
Lempeä tunnelma runossasi, vaikka pimeys voi olla joskus pelottavakin.
Herkkä, lempeä tunnelma...hyvä runo
Sivut