Kuka seisoo metsän laidassa
ja kuuntelee kuuta?
Sen liikkumattomuus
salpaa hengitykseni.
Lapsi se on!
Kenen lapsi?
Onko se minun lapseni,
joka siellä kuun valossa seisoo?
Jumalani, eikö se kuule,
kun kutsun sitä kotiin?
Pimeä tulee metsästä!
Varo, risu rasahtaa,
ilmaiset itsesi!
Miksi se ei ymmärrä minun hätääni?
Se vain kuuntelee kuuta
ja kuun valo tulee sen kasvoille
korvasta korvaan hyräileväksi,
Minun tukahtunut huutoni,
aikuinen, ahdistunut ja pimeä,
ei kanna niityn yli.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut