FRAGMENTTEJA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
909
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 27.1.2025 7:28

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Taivas on likainen.
Pilvet siivoavat.
                          Hän seisoi minuun selin,
                          kääntyi päin.
Pyöreät pilvet venyvät.
                          Näyttävät tuulelle sunnan.
Siivekäs lintu pyristelee vastaan.
Lentäminen ei ole se juttu.
                         Ole hyvä, ota kaikkea,
                         mitä on tarjolla,
                         ilmaa ja ruokaa!
                         Haukkaa välillä henkeä.
Kuin unessa
äkkiä toisessa paikassa.
                         En tuntenut, 
                         vaikka puhutteli
                         tuttavallisesti.
Todellisen unen kautta
epätodelliseen maailmaan.
                        Minä en voinut sitä katsoa,
                        se oli kirkas
                        ja tuli kohti pimeästä.
Vene irtoaa rannasta.
Ranta loittonee
aaltojen kohtaaminen
ja yön selkä.
                      Tyyntyy, hiljenee, kylmenee.
Kantajat pysähtyvät,
laskevat arkun maahan
ja istahtavat lepäämään.
                      Pyörien jäljet:
                      raiteissa seisovaa vettä.
Ei sitä voi nähdä,
ei sitä voi rukoilla,
ei sitä ole, joskus
se on vahva.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Laittaa lukijan miettimään ja lukemaan tämän runon uudestaan <3 
unenomainen tuntu
elämää ja kuolemaa
pohtivassa runossasi
joka koskettaa
ja mietityttää
-- hienoja mielikuvia luot
Vahvoja sirpaleita nämä fragmenttisi.
Tästä voisi poimia ison korillisen loistavia kielikuvalauseita.
Kauneutta ja syvyyttä. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot