Taivas on likainen.
Pilvet siivoavat.
Hän seisoi minuun selin,
kääntyi päin.
Pyöreät pilvet venyvät.
Näyttävät tuulelle sunnan.
Siivekäs lintu pyristelee vastaan.
Lentäminen ei ole se juttu.
Ole hyvä, ota kaikkea,
mitä on tarjolla,
ilmaa ja ruokaa!
Haukkaa välillä henkeä.
Kuin unessa
äkkiä toisessa paikassa.
En tuntenut,
vaikka puhutteli
tuttavallisesti.
Todellisen unen kautta
epätodelliseen maailmaan.
Minä en voinut sitä katsoa,
se oli kirkas
ja tuli kohti pimeästä.
Vene irtoaa rannasta.
Ranta loittonee
aaltojen kohtaaminen
ja yön selkä.
Tyyntyy, hiljenee, kylmenee.
Kantajat pysähtyvät,
laskevat arkun maahan
ja istahtavat lepäämään.
Pyörien jäljet:
raiteissa seisovaa vettä.
Ei sitä voi nähdä,
ei sitä voi rukoilla,
ei sitä ole, joskus
se on vahva.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
elämää ja kuolemaa
pohtivassa runossasi
joka koskettaa
ja mietityttää
-- hienoja mielikuvia luot
Tästä voisi poimia ison korillisen loistavia kielikuvalauseita.
Kauneutta ja syvyyttä.
Sivut