"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä. Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."
lipaston päällä, puuleikkauksin koristetussa tummaksi petsatussa puurasiassa, valokuvia, ei mitään järjestystä, päivät ovat hämärtyneet ja kello pysähtynyt, tuli humisee takassa
paljon ajatuksia herättävä -
runo jättää sille sopivasti tilaa
lukija jää pohtimaan
leppoisassa tunnelmassa
kuvien henkilöiden kohtaloita,
katsojan suhdetta heihin
Kommentit
runo jättää sille sopivasti tilaa
lukija jää pohtimaan
leppoisassa tunnelmassa
kuvien henkilöiden kohtaloita,
katsojan suhdetta heihin
Sivut