Alkukesän kirkkaassa valossa kirjoitan.
Kirjoitus on niin selvää, varmaa.
Tarkkarajaiset kirjaimet,
selkeää tekstiä,
jota ei voi väärin ymmärtää.
Mutta yö tulee aikanaan,
kirjaimet vaivoin erottuvat.
Ne häipyvät hitaasti paperista
pimeän painaessa hartioita,
painaessa jalkoja tukevasti lattiaan,
sanat ja niiden merkitykset
sulavat väsymykseen.
Nyt minulla on enää aavistus kirjaimista,
kun liu'un vähitellen uneen.
Vielä muistan jotain, välähtävä valo,
sitten vain aavistus tapahtuneesta
ja vaipuminen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut