"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä. Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."
Runosi "tuska" peilautuu vuodenaikoihin... mikään ei ole pysyvää, ei kesä, ei talvikaan, ei ihmissuhteet, ei mikään olevainen... ja lopulta vain hiljaisuus... "avaruudesta putoavat lumihiutaleet" aika eksoottinen kielikuva. Runosi hengittää sopivasti.
Kommentit
Me olemme yhtä luonnon ja ajan kanssa, joka välillä tuntuu kiihdyttävän tahtia.
Sivut