Minä en lakkaa etsimästä sinua, pikku Veera.
Sinun sydämesi oli suurempi kuin sinun vartesi.
Sinun ilosi olisi valaissut maailman varjopuolenkin.
Minä etsin sinua aina,
kunnes kuulen sinun riemukkaan huutosi:
PAPPA, PAPPA, PAPPA!
Sinä kipität suoraan syliini
ja minä nostan sinut korkealle, korkealle.
ihan taivaaseen saakka.
Runo on kirjoitettu alkuvuodesta muutama kuukausi Veeran kuoleman jälkeen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Otan vieläkin osaa näin pitkän ajan jälkeen, ei tuollaisesta menetyksestä selviä koskaan jälkeen jääneet rakkaat.
Sivut