talviseen tyhjään maisemaan.
Koskemattomalle hangelle kasvaa metsä.
Kuusten latvoissa alkaa tuulla,
oksat tiputtavat lumen tuprua.
Monin hetkin jokin sävel,
joku rytmiaihe ilmoittaa lähestyvän matalapaineen.
Onko itsestään väistämätöntä – lumipyry seuraa
taivaallisen kirkasta päivää?
Kenen puoleen käännyn?
Olen uupunut, myrskyn kaatama puu,
ystävän runkoon tukeutuva konkelo
korkean ja vahvan kainalossa.
Tuulen jouset soittavat
leveitä säveliä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut