PETTULEIPÄSINFONIA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
903
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 3.1.2025 7:23

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Sibeliuksen neljäs asettuu
 talviseen tyhjään maisemaan.
  Koskemattomalle hangelle kasvaa metsä.
    Kuusten latvoissa alkaa tuulla,
      oksat tiputtavat lumen tuprua.
         Monin hetkin jokin sävel,
           joku rytmiaihe ilmoittaa lähestyvän matalapaineen.
             Onko itsestään väistämätöntä – lumipyry seuraa
               taivaallisen kirkasta päivää?
                Kenen puoleen käännyn?
                 Olen uupunut, myrskyn kaatama puu,
                   ystävän runkoon tukeutuva konkelo
                      korkean ja vahvan kainalossa.
                       Tuulen jouset soittavat
                         leveitä säveliä.
oletus

Kommentit

Tuulen jouset ovat parhaimmat ja ilmaiset kaikille <3 
Kerrassaan upeaa tekstiä.
Runojousella vedettyä leveää säveltä. Alussa herkän kauniisti musiikin synnyttämä mielikuva "Koskemattomalle hangelle kasvaa metsä. / Kuusten latvoissa alkaa tuulla, / oksat tiputtavat lumen tuprua", joka hienosti kuljettaa sisälle "pettuleipäsinfonian" tuntoihin ja lähestyvän matalapaineen enteeseen.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot