Rannalla lepää lumihärmä.
Vesi mustaa mieltään.
Vene puiden alla kyljellään.
Etäällä laivan mastovalot katoavat saaren taakse.
Vuoden pimein aika.
Tungen kohmeiset sormeni taskujen täytteeksi.
Meri luovuttaa pois viimeisen valonsa..
Nyt kaikki vajoaa yhteen,
hylyt, hukkuneet, pelastusveneet,
talveen kietoutuvat rannat
raskas, tumma meri.
Olen nähnyt jo riittävästi.
Katseeni vajoaa syvyyteen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
syvällinen luonnon voima
ja synkkyys hyvin runoksi taltioitu
Vuoden raskain kuukausi monen mielestä.
Ihminenkin hyytyy,
vajoaa ja hakee toivon pilkahduksia.
Erinomainen runo taas Sinulta. Kiitos.
Sivut