VAJONNEET

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
901
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 18.12.2024 13:26

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

        Rannalla lepää lumihärmä.
                          Vesi mustaa mieltään.
        Vene puiden alla kyljellään.
Etäällä laivan mastovalot katoavat saaren taakse.
                                       Vuoden pimein aika.
Tungen kohmeiset sormeni taskujen täytteeksi.

                      Meri luovuttaa pois viimeisen valonsa..
         Nyt kaikki vajoaa yhteen,
                               hylyt, hukkuneet, pelastusveneet,
              talveen kietoutuvat rannat
                     raskas, tumma meri.

                    Olen nähnyt jo riittävästi.
           Katseeni vajoaa syvyyteen.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

vahva vääjäämätön tunnelma,
syvällinen luonnon voima
Oi,voi! Ei kannata vajota täysin synkkyyteen, eteenpäin vain <3
syksyn tunnelma - kaikenkattava pimeys
ja synkkyys hyvin runoksi taltioitu
Hyrhyrkalikali! Tämä kylmettää kuumimmankin syyshyhmässä tarpojan... tikullakaan tonkien tästä ei löydä valopilkahdusta, ellei mukaan lasketa niitä loittonevan laivan perävaloja? Sinä taidat tämän synkistelyn!
Kaamoksen jälkeen uutta kevättä odottelen.
Marraskuuta - synkkää ja pimeää.
Vuoden raskain kuukausi monen mielestä.
Ihminenkin hyytyy,
vajoaa ja hakee toivon pilkahduksia.

Erinomainen runo taas Sinulta. Kiitos.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut