VERTAANSA VAILLA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
913
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 9.2.2025 18:56

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 




puiden lehdet
                    tekevät kuolemaa


ne ovat niin kauniita
                   sinistä taivasta vasten


on kuolleena syntynyt ajatus
                   että vertaisin niitä mihinkään



 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Haastavan hauska runo.
Mikä on kuolleena tai elävänä syntyneen ajatuksen ero... eivätkö kaikki ajatukset synny elävinä?
Mukavan koreilematon runosi.
No enpä tiedä ajatuksista. Kyllä ne joskus jo syntessään ovat niin hengettömiä, että ne voisi pistää surutta krematorion uuniin ja ripotella tuhkat päällensä.
Koskettavasti pohdittu, kuolema ylipäätänsä kuuluu elämään <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot