AUTIOTALO (tanka)

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
901
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 21.12.2024 5:22

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 


pöydällä avoin
kirja, ikkunat rikki,
lukija poissa,
sanat pysyvät, runo
elää, talo luhistuu  

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tosiaankin, runot jäävät elämään, aina.
Runon kautta autiotalo jatkaa elämäänsä, toisaalta myös kaikkien hajoamisprosessien kautta, jonkinlaista runoutta sekin, olisiko rappiorunoutta!?! Tuosta sanojen pysyvyydestäkään en olisi varma, mutta runossasi on mukavan pysähtynyt tunnelmahetki.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut