PAPERIVENE

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
901
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 24.12.2024 20:17

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

Laiturilla palaa lyhty,
veteen heijastuva,
väliin lepattaen melkein sammuva,
mutta jostain taas voimaa saaden
leimahtaa kirkkaaksi roihuksi.

Sydän tykyttäen odotan
venettä ylävirralta,
minulle osoitettua kirjettä
veden kantamana.

Paperista taiteltu vene
lipuu alavirtaa,
kiinnittyy laituriin.
Kirjaimet liukenevat,
vesi värjäytyy.
Veri sekoittuu veteen.

Odottamaton puhuri
sammuttaa lyhdyn.

Nyt ei enää ole muuta
kuin tumma, pohjaton virta,
kaiken kattava pimeys,
syvä ja rauhallinen hiljaisuus.

Otan vastaan kirjeen,
vaikka se onkin osoitteeton
ja sattumanvarainen,
on se minulle osoitettu.

Kun sitten aamu valostuu,
luen kaukaa tulleen,
rakkauden osoituksen
virran tuomana
tuntemattomalta.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan upeaa tunnelmaa ja jännittävä loppu.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut