ELÄMÄ JA KUOLEMA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
912
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 8.2.2025 19:58

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



Onko kuoleman nimi Pimeys?
Toivon, että se on Valo.


Ei kuolema ole elämän vastakohta,
vaan elämän jatke, ikuinen.


Itku on puhdistautumista
kun suremme mennyttä.


Puhdistautumisen jälkeen
muistamme:
hän eli elämän.


Kukaan meistä ei lähde lopullisesti.
Jotain lähteneestä jää aina tänne,
näkyvää
tai näkymätöntä.

Ne jäljet ovat eletyn elämän.
Se on täytetty.
 
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

hienoa pohdintaa kuoleman jälkeisestä olemassaolosta -
ihminen elää niin kauan kun hänet muistetaan, näin sanotaan
- valon kertovat nähneensä rajalta palanneet -
itse haluaisin uskoa sielun, energiamme, kuolemattomuuteen
Kylä kuolema on valo,vaikka ruumiimme rapistuu ja kuolee,sielumme ei kuole. Läheiset,rakkaamme ovat aina lähellä meitä,vaikka fyysisesti emme heitä näkisikään.
Erittäin viisaasti ja hyvin lohdullisesti ajateltu.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot