KESKEN JÄÄNYT TEHTÄVÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
923
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 16.4.2025 19:58

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
 

Se tuoli, jossa sinä istuit,
on vielä siinä pöydän takana
ja pöytä omilla jaloillaan.
Niillä on paikkansa,
ja mitkä sinulta jäi kesken,
olen niitä tehnyt.

Mutta olisit kertonut,
mihin sinä tarvitsit
puolilahoa puupalasta ja jäkälää,
jota oli muovikassissa kylpyhuoneen lattialla?

Olisinhan minä niistä jotain voinut,
mutta paremmin sinä.

Se tuoli, jossa sinä istuit…
- miten meillä olikin niin omat paikkamme!
Enkä minä ole tavoistani luopunut.
Omalla paikallani yhäti istun.
Selite: 
Löysin äsken tämän unohtuneen runoni R.R.:n arkistosta. Se on eräs niistä runoista, joita syntyi perheeni traagisen onnettomuuden jälkeen suruaikana. Kun onnettomuus katkaisee yhteyden äkkiä ja arvaamatta, paljon jää kysymyksiä jälkeen!
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Lukija kulkee mukana surutyössä - koskettava runo
Koskettavaa kerrontaa. Hän oli todellakin elämäsi rakkaus <3
Koskettava runo, todella. Pidin kuulostaa laimealta, tämä on jotain suurta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot