VUOSI 1955

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
923
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 22.4.2025 11:05

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
kaukana
kuun rauhalliset meret
ja kraattereitten varjot
silputtuja 
muistin katkelmia,
päivien, öitten
toivelauluvihkoja
kultahiuksinen
tyttö, jonka lähelle
hivuttauduin ja luulin,
ettei se huomaisi,
eikä se sitten ollut 
huomaavinaankaan
koulun pihalla,
ja jos olisi, 
olisin kyllä hävennyt,
sydämeni pompotti
seinäpalloa:
nyrkki, risti, nyrkki
ala- ja yläviivoitin -
vielä kerran salaa vilkaisin
siihen suuntaan
kultahiuksien loiste
kuu, aurinko
ja valkoinen hevonen 
koulun kireä kello kilisi
välitunti liian pian päättyi
vuosikymmeniä sitten
kuun rauhalliset meret
ja kraattereitten varjot
kaukana
Selite: 
Olin silloin kymmenen ja neljännellä kansakoulussa!
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihania lapsuusmuistoja. Toivottavasti tunnet kyseisen "tytön" vielä nykyisinkin. 
Olit hienosti maalannut 50-luvun kansakoulupihamaiseman pallopeleineen ja kultakutreineen  ja pistänyt sen ajattomiin kehyksiin. Paljon myös melko tuttujakin symboleita, muttta toimivat tässä kokonaisuudessa.
Niin elävä kaunis muisto nuoruudesta!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot