KOHTAAMINEN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
905
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 9.1.2025 12:21

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Tummien kulmien alla
  herkästi syttyvät silmät.
   Olin etsinyt unettomassa kaupungissa,
     läpi valaistujen näyteikkunoitten
      mallinuket käänsivät minulle selkänsä.
       Suuntasin yli kadun siitä,
          missä ei ollut suojatietä,
           ohi syvänpimeän porttikongin,
             jossa puukko heilahti lähellä sydäntä.

Silloin yllätit minut.
 Tulit kulman takaa,
  katsoin silmiäsi suoraan.
   Oi kuinka ne paloivat!
    Ujosti hymyilit,
     katseesi laskeutui
      ja minä putosin
        jalkojesi juureen.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä on niin herttainen! Kenellä on näin palavat silmät. :)
Rakkaus voi olla kirjaimellisesti kulman takana.
Hieno hetken kiteytys.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot