(Toinen viimeisistä runoista)

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
915
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 19.2.2025 19:46

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 


Kristallikruunun loistavat kynttilät
salin avoimessa kaula-aukossa
jota tuijotan silmät sirilläni.

Se on muuton jälkeen
ainut huonekalu
yksin jäänyt
vanha kreivitär
ja sen arvoiset korut
joista ei luovu
ei hevin luovu
vaikka kitara on jo

sähköajassa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Täytyy muistaa, että mitään rikkauksia emme saa mukaamme täältä lähtiessämme.
tykkäsin kovasti. mainio tuo: kaula-aukko ja sähköajassa:)
Hyvin ajateltu ja muotoiltu. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot