![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Syvän, pitkän yön jälkeen
en odottanut, että kukaan saapuisi,
vaikka olin jättänyt oven raolleen.
Sinä tulit takaisin aamuvarhain,
vaikka olit odottamatta lähtenyt
silloin kauan, kauan sitten.
Minut yllätit täysin, kun tulit,
liikuit huoneesta toiseen.
Ja kuten aamun valo lisääntyy
vähän kuin huomaamatta,
se alkoi valaista kotia.
Himmeä hehkulanka kirkastui
vähä vähältä enemmän,
niin että menneen elämän jäljet
nyt selvemmin näkyivät,
kun sinä menit ulos
samasta ovesta kuin tulitkin.
Minulleko sen auki jätit,
että sinua seuraisin?
Tänne jään. En lähde mukaasi.
Ei se minua häiritse,
vaikka tulet ja menet,
ja tulet uudelleen taas.
Olen uudelle ajalle avoin.
Tulkoon vain, mitä tuleman pitää.
Minä suljen vanhan, kuluneen kirjan.
Lasken kädestäni sen,
joka ennen loppuratkaisua
jäi kesken.
Nousen tuolista,
laitan kirjan hyllyyn.
Jos vielä joskus luen sitä,
luen alusta siihen mihin jäin,
en koskaan lue loppuun saakka.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaipauksen runo, kauniisti esillä,
voisinpa jotenkin lohduttaa,
*Halaa Marleena*
minulle oma isäni.
Loppu aivan kuin muuttaa suuntaa toisaalle.
Sivut