VIERAILU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 8.4.2025 13:12

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Syvän, pitkän yön jälkeen
en odottanut, että kukaan saapuisi,
vaikka olin jättänyt oven raolleen.

Sinä tulit takaisin aamuvarhain,
vaikka olit odottamatta lähtenyt
silloin kauan, kauan sitten.

Minut yllätit täysin, kun tulit,
liikuit huoneesta toiseen. 
Ja kuten aamun valo lisääntyy
vähän kuin huomaamatta,
se alkoi valaista kotia.

Himmeä hehkulanka kirkastui
vähä vähältä enemmän,
niin että menneen elämän jäljet 
nyt selvemmin näkyivät,
kun sinä menit ulos
samasta ovesta kuin tulitkin.

Minulleko sen auki jätit,
että sinua seuraisin?
Tänne jään. En lähde mukaasi.
Ei se minua häiritse,
vaikka tulet ja menet,
ja tulet uudelleen taas.
Olen uudelle ajalle avoin.
Tulkoon vain, mitä tuleman pitää.

Minä suljen vanhan, kuluneen kirjan.
Lasken kädestäni sen,
joka ennen loppuratkaisua
jäi kesken.

Nousen tuolista,
laitan kirjan hyllyyn.
Jos vielä joskus luen sitä,
luen alusta siihen mihin jäin,
en koskaan lue loppuun saakka.




 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeasti kerrottu unesta, tai näystä poismenneestä rakkaasta.
Syvällä tuntuu...sielussa asti.
Kaipauksen runo, kauniisti esillä,
voisinpa jotenkin lohduttaa,
*Halaa Marleena*
Loppusäkeistö huipentaa runosi... siinä on jotenkin... kaikki...
Tuttua tunnetta tuo läheisen vierailu unessa,
minulle oma isäni.
Loppu aivan kuin muuttaa suuntaa toisaalle.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot