Kun kevään korvilla,
toivon tänne uusia tuulia ,
on niiden ääni kuitenkin muuttumaton
ja alituiseen ne hokevat:
ei vielä, ei vielä.
Puro vain lorisee kesät talvet
samaa tarinaa: kuljen, kuljen,
kun en muuta voi
ja en muuta tahdokaan.
Peltorinteessä näkyy pälvi,
pälven päällä tumma pilvi.
Pistän kirjan kannet kiinni.
Katson pellon yli taivaanrantaa kohti,
kutsun kevättä ja lintu lentää pilven alla
korkealla, kirkaisee: en usko vielä
ja kaartaa takaisin.
Kevät tulee sitten
kun se tahtoo,
kutsuttuna tai kutsumattomana,
nouseva lumipyry
taas siitä samaa muistuttaa.
Jatkan lukemista.
Kirja kertoo kesästä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut