AAMUVARHAIN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
909
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 31.1.2025 16:08

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
 
Silloin oli syksy,
                   kun näin sen naisen:
pitkä, musta ulsteri
                     melkein maata viistäen,
kun hän kulki aamuvarhaisella kävelykatua.
 
Etäältä hän näytti ryhdikkäältä ja nuorelta,
               mutta kun tuli lähemmäksi,
                           näin ne räikeästi punatut huulet,
       siniset luomet ryppyisillä kasvoilla,
kun hän kumartui ja noukki tupakantumpin,
               toisen
                  ja kolmannenkin,
mursi tupakanpurut sätkäpaperille,
            vapisevin käsin kiersi sätkän
                                                    ja sytytti sen,
                   imi posket lommolla muutamat sauhut,
      kunnes sormenpäitä poltteli hehku,
                                                 heitti tumpin pois.
 
Silloin aamuaurinko heitti pitkän puunvarjon
                       kadun kiveykselle
ja suihkulähteen altaaseen alkoi pulputa vettä.
 
Nainen käveli uusia tumppeja keräillen
                     kohti nousevaa aurinkoa
                                   ja katosi siihen kirkkauteen.
 
Puuskainen aamutuuli puhalsi
                           kerrostalojen kainalossa
               läpi laatoitetun kujan
    keräten mukaansa vaahteranlehtiä,
                                tupakantumppeja -
          kaikenlaista irtoroskaa
kadun reunuskiveystä vasten
                  ne sitten kasaten.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Syksyistä kerrontaa, kaikki kannattaa ottaa huomioon.
aamun kulkijoita on monensorttista
tässä henkilössä on draaman makua
- mistä lie tullut, minne mennyt

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot