SILLOIN MYÖS OLI SYKSY

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
903
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 3.1.2025 16:22

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

"Silloin myös oli syksy,
kuten nyt ..."

 
Puhelun aikana
äitini jo kolmatta kertaa
kertoi saman ällistyttävän uutisen
ja minä ihmettelin ääneen 
hänen muistinsa kirkkautta,
kävelin ympäri huonetta 
kadottamiani askeleita etsien.

Syksy oli kirkas,
koivun kelta häikäisi
ja ikkunan lasiin törmäsi lintu.

Minä kerroin sen hänelle.
Hän näki sen saman:

Syksy on kirkas ja korkea.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

jotain niin koskettavaa runossa eikä vain sen kauneus
Syksystä saa melko vaivattomasti kirjoitettua hyviä runoja. 
Tässä on takana jotakin jota emme saa tietää. Mutta tämäkin riittää.
Ihmisen muisti, kun se alkaa hiipua
viimeiseksi jäävät ne kaukaisimmat muistot
ja syksyt muistuttavat toinen toisiaan.
Tässä on jotain koskettavaa ja hauraan kaunista.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot