MINUN JÄLKENI JÄÄVÄT

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
909
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 27.1.2025 19:00

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 





Kuin mikään ei olisi sopinut yhteen, mitä näin.


Kohdatessani hänet, oli hän niin terveen näköinen.


Kirkas katse, kasvojen iho loisti.


Ikkunoissa oli tuplalasit.


Olisivat kyllä kaivanneet pesua.


Kuolleita kärpäsiä lepäsi lasien välissä.


Ikkunoitten takana paistoi talven aurinko matalalla.


Hanki puhdas, jäljetön.


Kyselemättä lähdin pois.


Hiljaisuus


on olemassa.


Minun jälkeni jäävät.







 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Jälleen tosi vahvaa tunnerunoutta kuin osa itseäsi tai kokemaa !
Jokainen jättää tänne paljon hyviäkin jälkiä. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot