Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
927
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 13.5.2025 18:41

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

KYLMÄ KESÄ

olin kuin unessa
paikat tulivat minua vastaan
siirryin syrjään, enkä muista
mikä minut kiersi
haluamatta kohdata
minä en tahtonut väistää
tätä seutua
kannas selkien välissä
keskellä heinäkuuta
teltan pohjalla vettä
satoi, satoi räntää
järvenselkä vihainen
voimiensa tunnossa
heitti ajopuun rannalle
todistuskappaleeksi
olemassaolosta

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Vaikuttaa eloisalta, lopussa mukava huipennus.
Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Kolea tunnelma... keskellä tammikuuta räntäsadekesämuisto ei paljon lämmitä... ehkä seuraavalla viikolla vallitsi kaakkoinen virtaus?

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot