Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
928
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 19.5.2025 15:28

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

JÄLJET HIEKASSA





Rannassa riisut kenkäsi. Aaltojen kostuttama hiekka tuntuu viileältä jalkojesi alla. Kääntelet jalkateriäsi hiekassa. Ajattelet: "Tämä on itseäni suurempi jälki, mutta kuitenkin se häviää kesän myötä. Ensi kesänä sitä ei ole enää."

Niin olet tehnyt joka kesä, kun tulet tänne rannallesi. Et tee poikkeusta tänäkään kesänä.
Kävelet kostealla rantakaistalla, pysähdyt ja käännyt katsomaan jälkiäsi. Aallot tasoittavat niitä. Ne häviävät kuin ikävät muistot menneestä. Kävelet takaisin varoen astumasta vanhoihin jälkiisi.

Aurinko välähtää esiin pilven takaa. ”En ole enää yksin”, ajattelet. ”Joku katselee minua tuolta ylhäältä ja hymyilee minulle ystävällisesti.”

Käännät kasvosi kohti aurinkoa ja vastaat hymyllä hymyyn. Sanot sitten puoliääneen: ”Tulen taas ensi kesänä ja teen jälkiä rantahiekkaan.”


 

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Kauniin kaihoisasti kuvailtu, tätä lukiessa herkistyy, se kuuluu asiaan.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot