UMPEEN KASVANUT (tanka)

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
909
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 31.1.2025 16:08

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 



Lahden poukama
järviruo'on valtaama,
umpeen kasvanut,
pitäisi niittää, koota
keoksi ja polttaa

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Taistelun makua runossasi...  luulen, järviruoko ei luovuta, se palaa varmasti, vaikka sen polttaisi. Siiis miksi lähtisi taistoon.  Vesipuhveli ehkä söisi ne, mutta mistä niitä tähän hätään!?!
Viisaasti todettu asia, muutamaan riviin.
Hienoa runorealismia.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot