TOIVO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
903
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 27.12.2024 8:25

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
kun kesä on perääntynyt
paennut koleutta ja pimeää
ja olet yksin puu myrskyluodolla
aaltojen pärskiessä vasten kasvoja


syksy, leveä ja korkea
täyttää koko tilan ruhollaan
mylvii, itkee ja mylvii
on niin voimaton toivoa vastaan,
se toivoton tapaus


et käperry itseesi
kaarnan alla elää toivo
suojassa kylmää vastaan
jaksat elää talven yli

odotat vain
odotat vain
odotat vaikka ikuisuuden

se tulee vielä
vielä parempana 
kuin olisit osannut odottaa

toivo ei ole kuollut
se elää ikuisesti
se on rakkaus
tähän maailmaamme
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Toivoa todellakin tarvitaan paljon, koko maailmaan.
syksyssä ja talvessa on se hyvä puoli
että niiden jälkeen koittaa kevät
-- jaksaa, jaksaa

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot