KUIVAKUKAT

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 5.4.2025 20:08

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
 
(asetelma)
 
Kesät hän keräili monenlaisia kukkia
ja kuivatti ne, että voisi nähdä
uuden asetelman joka ainoa syksy
siinä samassa pajukorissa,
joka oli ostettu kevättalvella
kirkkaan lumen aikaan.

Pienessä rihkamapuodissa
interiöörin lämpö
nipisteli kohmeisia sormia.
Minä odottelin raukeana
kun hän harkiten valikoi,
kohotti koreja kädessään,
katseli niitä ikkunan valoa vasten.

Vielä unissani vaihtuvat asetelmat,
jotka ovat vaatineet ymmärtävää silmää.
Hauraat kukat, 
ja ne käden liikkeet,
kuinka hän sommitteli niitä koriin,
kun silmistä, jotka näkivät
asetellun kauneuden
ei ole enää muistikuvaa.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava
Kaunista ja todella liikuttavaa kerrontaa. Elämän juhlahetkiä. 
Voi mikä rakkaus huokuu uhkuen, luoden poski virran.
Kaunis!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot