JÄLJET

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 5.4.2025 20:08

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Jäljet tuoreessa lumessa
ovelta etäisyyteen.

Miten olet voinut rikkoa
koskemattomuuden,
pysyväksi tarkoittamani rauhan?

Sinä lähdit, et ottanut mukaasi
muistoja vuosista,
arkiaskareista.

Talvisin, kun pyrytti,
kulutimme aikaamme katsellen
kuinka lumi peitti jäljet.
Sinulla oli taito saada tuli syttymään.
Sinun läsnäolosi lämmitti.

Uunin kylki tuntuu
nyt kylmätä.
Odotan enää lumisadetta
seurakseni.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tyylikäs runo, jossa kaihoisa tunnelma. Varsinkin runon loppuosa jää mieleen. Tässä runossa on myös sellaista syvempää tasoa, joka vaatii useampaa lukukertaa. Kiitos upeasta runosta! 
Otan syvästi osaa vieläkin suureen suruusi ja kaipaukseesi <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot