Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 14.4.2025 5:58

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

JÄTTILÄISEN JALANJÄLJISSÄ







Brahms sävelsi ‘vain’ neljä sinfoniaa. Ensimmäinen sinfonia syntyi hyvin myöhäisessä iässä ja sinfonian valmistuminen kesti vuosikausia. Brahmsin tidetään sanoneen: “Kuulen jättiläisen askeleet takanani.” Jätttiläisellä hän tarkoitti Beethovenia. Itsekritiikki ja pelko, ettei voi sinfoniallaan ylittää sitä, mitä Beethoven oli tehnyt, ei edes päästä samalle tasolle, oli esteenä kirjoittaa sinfonioita.


Taiteilijoilla on esikuvia, vaikka jotkut hyvin haluttomasti niistä mainitsevat. Ehkä, että tullaan vertaamaan heitä esikuviin, on liian vaikea ottaa huomautukset sen kaltaisista puheista vastaan. “Enkö kykene tekemään mitään omaperäisempää ja siten täysin uutta?”


Voisiko kukaan luova taiteilija tehdä taidettaan, jos hänellä ei olisi mitään tietoa siitä, mitä taiteen alueella on aiemmin tehty. Tuskin. Mutta ovatko liian suuret jättiläiset esteenä luovuudelle? Miten nuoremmat suomalaiset säveltäjät yleensäkään pystyivät säveltämään sinfonioita Sibeliuksen jälkeen? Sinfonioita on kuitenkin sävelletty Sibeliuksen jälkeen runsaasti, eivätkä ne ole tyylillisiä kopioita Sibeliuksen sinfonioista. He ovat pystyneet irtautumaan mahdollisesta esikuvastaan, vaikka ovat tunteneet esikuvansa sinfoniat läpikotaisin.


Esikuvat, nämä jättiläiset, voivat olla taakkoja, mutta myös innoittajia. Muutenhan esimerkiksi Bachin jälkeen ei olisi sävelletty uutta musiikkia lainkaan. Taide on aina kiinni vanhassa josta pursuaa uutta, ennen kuulumatonta ja näkemätöntä. Tämähän tietysti koskee kaikkia taiteen lajeja.


Urheilussa tilanne on toinen. Urheilussa tulokset ovat numeraalisesti mitattavissa, metreissä ja sekunneissa, mutta taidetta ei voi samalla tavoin mitata. Onko sitä mitattavissa lainkaan, paitsi ehkä taitotasossa, jossa on kuitenkin jokin raja ylitettävissä. On näytettävä tasonsa ennen, että voi ilmaista itseään ‘alittamalla’ sen, jos ilmaisu vaatii sitä pääsemään haluamaansa lopputulokseen. Se ei välttämättä ole yleisön kosiskelua ja popularismia. Keinovalikoimissa täytyy olla kaikkea, yksinkertaista ja virtuoosimaista taiteen tekemisen hallintaa.


Jättiläisen askeleet kuuluvat, mutta ei niitä tarvitse pelätä.



 

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Ehkä Brahms toimi puolestaan Sibeliuksen ja Mahlerin esikuvana! - näin taiteet kehittyvät, jokainen lahjakkuus tuo oman yksilöllisen touchinsa ja luovuutens ja kokeilee rikkoa perinteisiä muotoja. Niin ne nuotitkin aikanaan pikkuhiljaa kehittyivät kuten musiikki kaiken kaikkiaan.
Esikuvat ovat kaikille tarpeen, matkiminen ei.
Hieno kirjoitus, kiitos!
Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Erittäin tärkeä huomio. Taide on jalostuva lajike.
Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Kerrassaan mainio tarina, joka on varmasti täyttä totta.
Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Lainatakseni erästä suurta suomalaista näyttelijää lausuisin: "Toen perrään". Koolla ei aina ole merkitystä, mutta merkitystä jäljestä on jäljestäjällä hyvä ottaa vaari, kuinka edetä valitsemallaan saralla. Kuten eräs taimiaan istuttava tuttava, lastentarhan opettaja, piti usein houkuttelevan esipuheen ennen ruokailua jotta saisi piltit asennoitumaan aterialle jonka jälkeen oli luvassa jotain mieltä kiehtovaa ja palkitsevaa, jotain mitä odottaa. Aikanaan kukin varttui odotuksia oikoen kannustuksen kaikuessa jossain muistisopukoissa kuinka kelläkin. Tahdon tällä sanoa, tai kenties kehtaan vain kuiskata, että tuon ilmaisemasi jättiläisen maisemisaa henkii hiljainen viisaus joka sydämellisesti huokaa säveliään alati muuttuvaan ilmastoon kautta aikain rohkaisten ja rauhoittain.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot