Nojaan pienen höyrylaivan kannella reelinkiin. Lähestymme saaren laituria. Siellä seisoskelee väkeä, minun sydämeni vastaanottajat. Yhdellä heistä on käsissään seppele, jonka sitten heittää veteen. Se kelluu hetken laivan ja laiturin välissä, vaipuu sitten hitaasti syvyyteen. Kurkistan partaan yli. Laivan rungon vieressä veden pinnassa näen väreilevän kuvajaiseni. Olen suruni surrut, itkuni itkenyt. Ajattelen enää, että tämä oli viimeinen matkani. En palaa sinne, mistä lähdin. Tiiran kirkaisu ja sen taidokas syöksy veteen varmistaa, etten päätöstäni pyörrä. Laskeudun lankkusiltaa
alas laiturille, jossa vastaanottajani toivottavat minut tervetulleeksi syleillen.
alas laiturille, jossa vastaanottajani toivottavat minut tervetulleeksi syleillen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut