MATKANPÄÄ

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
923
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 16.4.2025 19:58

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Nojaan pienen höyrylaivan kannella reelinkiin.  Lähestymme saaren laituria.  Siellä seisoskelee väkeä, minun sydämeni vastaanottajat.  Yhdellä heistä on käsissään seppele, jonka sitten heittää veteen.  Se kelluu hetken laivan ja laiturin välissä, vaipuu sitten hitaasti syvyyteen.  Kurkistan partaan yli. Laivan rungon vieressä veden pinnassa näen väreilevän kuvajaiseni.  Olen suruni surrut, itkuni itkenyt.  Ajattelen enää, että tämä oli viimeinen matkani.  En palaa sinne, mistä lähdin.  Tiiran kirkaisu ja sen taidokas syöksy veteen varmistaa, etten päätöstäni pyörrä.  Laskeudun lankkusiltaa
alas laiturille,  jossa vastaanottajani  toivottavat minut tervetulleeksi syleillen. 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvin tunteisiin vetoavaa kerrontaa, onneksi lopulta kaikki on hyvin.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot