HÄN, JONKA SUUDELMAT

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 16.4.2025 17:01

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Hän, jonka suudelmat, sanat, ja hyvät yöt
heijastuvat satelliittien välkehtivistä kyljistä
läpi eetterin,
istuu minua vastapäätä puutarhatuolissa
taivaallisen rauhan vilpolassa.

Käppyräksi kuivunut,
sanaton lehti
leijailee epävakaasti
maailmanpolitiikan arkipäivään,
sanomalehden aukealle,
ja aurinko nousee ruohoa polttamaan.

Tämä on juuri sellainen aamu,
jolloin ei tapahdu ihmeitä.

– Hyvää huomenta!
– Ei sada.
– Eipä niin. Kuka kuvittelisi!

Lehtikirva alkaa jyrkän nousun
jalkaterältä polvelleni,
siitä vähän tasaisempaa taivalta,
läpi synkän karvametsän,
kohta se on jo nivusissani – pikku vaeltaja
… no, no, mitä se nyt oikein aikoo!

Ja tuo tuossa, jonka suudelmat
ovat suurinta herkkuani,
hän vain nauraa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis runo, tuo mieleen kauniin aurinkoisen aamun. Tykkään runon kerronta tavasta, ja erityisesti vuoropuhelu kohta tuo siihen tietynlaista erottovuutta ja arkipäivän taikaa.
Kiitos kauniista runosta 🌞🌞🌞
Suudelmilla saa aina pisteitä, runoillakin?
Kerrassaan mainiota luettavaa, nauru kannattaa hyvin usein.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot