Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
927
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 14.5.2025 18:49

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

TALVITORKUT

 

 
Saatan sinut junaan,
          joka odottaa sivuraiteella.

        Minäkö mukaan?
     Ei!  Olen vanha ja puuskutan;
  loivassakin mäessä jo hengästyn.
Lähde sinä vain.

Minä vilkutan niin kauan
kun viimeinen vaunu 
katoaa mutkan taakse.

         Tähdet syttyvät, hengitys höyryää.

             Otan pienet talvitorkut.
            Herään sitten keväällä!
             Olen vastassa sinua - ja kurkia.


           Tulethan sinä talven jälkeen
        ensimmäisellä junalla.

  Istun kiskoilla, jotka kukkivat ruostetta.
Haukottelen tavan takaa.

  Rautahepo,
        väärälle raiteelle ajautunut,
              syöksyy kitaan.

   Yhtenä suupalana sen
                     nielaisen.

Kommentit

Tämä teos on suojattu tekijänoikeuslain mukaan. Kaikki oikeudet pidätetään.
Mielenkiintoista kerrontaa, etenkin loppu jopa melkein huvittaa <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot