TALVITORKUT

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
909
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 31.1.2025 16:08

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Saatan sinut junaan,
          joka odottaa sivuraiteella.

        Minäkö mukaan?
     Ei!  Olen vanha ja puuskutan;
  loivassakin mäessä jo hengästyn.
Lähde sinä vain.

Minä vilkutan niin kauan
kun viimeinen vaunu 
katoaa mutkan taakse.

         Tähdet syttyvät, hengitys höyryää.

             Otan pienet talvitorkut.
            Herään sitten keväällä!
             Olen vastassa sinua - ja kurkia.


           Tulethan sinä talven jälkeen
        ensimmäisellä junalla.

  Istun kiskoilla, jotka kukkivat ruostetta.
Haukottelen tavan takaa.

  Rautahepo,
        väärälle raiteelle ajautunut,
              syöksyy kitaan.

   Yhtenä suupalana sen
                     nielaisen.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Mielenkiintoista kerrontaa, etenkin loppu jopa melkein huvittaa <3

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot