KUOLLEIDEN KUUKAUSI

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
924
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 24.4.2025 18:43

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 




Jos minulla olisi valta,
en koskaan, en koskaan
antaisi lokakuuta marraskuulle.


Marraskuu on kuollutta kuolleempi.
Sen yli ei voi astella kantamatta surua mukanaan.


Kaksikymmentäkaksi vuotta olen sitä kantanut
marraskuun lumimyrskyissä
tuulen huojuttaessa alastomien kouvujen latvoja,
kuin repien niistä irti,
mitä nyt kuolleista voi irti saada,
vain mustia risuja.


Tuuli repii risuja,
viskoo hautojen päälle.
Kynttilät palavat
vielä kuolleita muistaen
lasikupujen alla.

 
Selite: 
Marjan, Elinan ja Veeran muistolle 20.11.2002 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen!
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Syvältä riipaisevaa, ajan myötä jää ikuinen kaipaus.
Marraskuu on armoton monessa mielessä. Hyvin riipaisevasti osaat kuvailla surun ja menetyksen tunnetta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot