OMISTUS W.A.MOZARTILLE 

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
909
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 31.1.2025 16:08

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 

 


1. SOINTU

Hopeinen käärme
ja kielen kaksi haaraa:
toinen kultaa, toinen verevää lihaa.
Lähellä hengitys lämpöä hohkaa,
hitaasti
käärmeen kieli lipoo;
sointu raapaisee,
kirvelee.
Kadun täydeltä
lumessa luikertelevia,
pieniä, vielä kielettömiä
hopeakäärmeitä.
Pois!
Talvea pakoon,
koloon soljahtaa
viimeinenkin.


2. HILJAISUUS

Holvikaaresta lohkeaa laasti.
Kupolissa taivaan kuva rapistuva:
kerubit ja serafit:
yksi silmäpuoli - toinen raajarikko;
siivet typistetyt.
Kuoro, kuriton
hajallaan.
Kuka siellä liikkuu, salissa?
Joku fortepianon takana, kyyryssä;
hiipivissä jaloissa nuotit kahisevat.
Freskosta tipahtanut enkeli,
kujeileva pikkupoika kurkistaa ja virnistää:
"Rakastatteko minua?"
se tivaa:
"Rakastatteko minua ihan varmasti?"
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

aikamoinen nero aikanaan ja olisi nytkin
kuritonkin, adhd:ksikin varmaan diagnosoitu
Voisi luulla ainakin, että kyllä varmasti rakastaa.
Hienosti kudottu pienoistarina. Pidän kuvauksen tyylistä, ja tuosta miten kertomus on jaettu kahteen toisistaan irralliseen, toistaan täydentävään lukuun. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot