DE PROFUNDIS

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
919
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 11.3.2025 19:45

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Ruostuneet pellit
nokisten savupiippujen juurilla
näkevät: kuu nostaa huulilleen
valkean nokkahuilun.
Katukuilun harvahampaisessa suussa
kuplii keskiyön löyhkäävä muta -
asfaltin halkeamasta tupsahtelee
savua; elämän lihat kiehuvat kraatterissa.
Ruostuneet pellit
nokisten savupiippujen juurilla
kuulevat: kuu soittaa
valkeaa nokkahuilua
sunnuntailapselle, joka
kiharat hulmuten juoksee, juoksee,
kompastellen juoksee kuin toivoen
että soitto repisi
valonheittimien sillat,
ja katu vajoaisi hellään pimeään;
että geton vapiseva rautatähti avautuisi
ja sulkeutuisi...
Ruostuneista pelleistä
nokisten savupiippujen juurilla
kimmahtavat luotien äänet,
ja kristallikuu helähtää sirpaleiksi.
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Jouluksi tahdon maailmanrauhaa, toivottavasti muutkin ovat sitä mieltä <3
Upea, tumma ja rosoinen runo. Runossa kuitenkin toivona ja lohdutuksena huilua soittava kuu. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot