Kaupunki aamuvarhaisella,
tyhjät kadut,
me kävelimme rinnakkain
suuren sateenvarjon alla.
Yli yön jatkunut, kevyt sade
meidät silloin yhdisti
samanikäisiksi,
iättömiksi.
Ne päivät, tunnit, sekunnit,
ajattomia hetkiä kaikki.
Ei niitä voinut laskea
kun otin sinut syliini,
ja jotain lämmintä
virtasi sinusta minuun.
Olit väsynyt,
ummistit silmäsi,
painoit pääsi olkaani vasten.
Ja sade puheli meille hiljaa pisaroillaan
ja ymmärsimme sen sanoman:
Näin ei voi jatkua enää.
Kun sade lakkaa,
on eron aika.
Näin sinun silmäsi
viimeisen kerran silloin
ja käännyin pois.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkän kaunis Rakkaus runo
Sivut