NE SILMÄT EIVÄT ENÄÄ KOSKAAN VALOA NÄE

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
912
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 8.2.2025 14:43

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
 
Usva hälvenee.
Aurinko halaa runkoja.

Joku painautuu syliini,
jää siihen 
onnellinen katse
hitaasti sammuen.

Sormin,
kevein sormin
hyvin hellästi suljen 
nukahtaneen
silmäluomet.

Ne silmät eivät enää
koskaan valoa näe.
oletus
Vapaa tägi: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Surullinen tunnelma tässä runossasi. 
Kamala kokemus tuollainen olisi, mikäli niin kävisi.
Hienostuneesti kerrot tuota tarinaa, näen siinä miltei jopa jotakin lempeää.
Hienoa kerrontaa.
Uskomattoman kaunis runo!! Suosikkeihin menee!
Syvää kuin pohjatonta tunnetta kuin elämän äärilaidalta. Selkeä ja kaikki on selvää runosi tiimoilta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot