USVAINEN TALVIMAISEMA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
906
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 18.1.2025 12:17

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Olen matkalla.

On talvi, mutta lumipeitettä vähän.
Edessä pelto, metsäsaareke,
pari kuusta, yksi mänty
ja paljaita lehtipuita,
ehkä koivuja
ja pellon takana
matala, loivakattoinen talo.

Kaikki juuri sen verran
usvan peittämää,
kuin katsoisi tulevaisuuteen:
vielä tuon verran matkaa,
tuon pellon yli,
joka ei näytä vaikeakulkuiselta,
mutta ei tietä, eikä polkua.

Talon takana


läpipääsemättömältä näyttävä metsä.

Puiden latvat tunkeutuvat

sumupilven läpi,

kuin koko metsä olisi leijunut,

mutta sumu nousee

ja upottaa myös latvat

läpitunkemattomaan utuun.

Vilkaisen sinne, mistä olen tullut.

Menneisyys usvaan myös

on usvaan kietoutunut.

 

Enää en voi kääntyä


ja eksymättä palata sinne

mistä kauan, kauan sitten

lähdin matkaan.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tulivat mieleeni vuosikymmenten takaiset talviset maisemat.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot