MERKKEJÄ VAINOVUOSISTA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 7.4.2025 20:21

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Täältä muuttaneet
jättäneet merkkejä:
Oli käyty metsällä
ja kalassa.
Saalis kohtalainen.
Mies oli ollut ja naiset.
Vastasyntynyt tapettu
äidin rinnalle.

Uusi nuotio
vanhan, maatuvan päälle.
Pakolaisten piilopaikka
metsän hämärässä sydämessä,
vihollisen tietämättömissä.

Mies kivipiirissä paloittelee saaliistaan,
ja naiset tiineinä
kantavat kuivia risuja tuleen.

Hiiltyneitä luita ja kalanruotoja.
Kuumuuden halkaisema nuotiokivi
ja vieressä lapsen pääkallo.

Uuden aamun aurinko
siilautuu oksiston läpi
leirin kuivalle kankaalle.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

"Merkit vainovuosista" kertoo karun ankaraa tarinaa meille, jotka tulemme perässä, ja luemme historian merkkejä. Kaivamme maata ja tutkimme, yritämme ymmärtää muinaisia merkkejä, niiden pohjalla luomme tarinaa... ja meidän jälkeemme tulevat jatkavat tarinaa niistä merkeistä, jotka me olemme jättäneet jälkeemme, eikä sekään tarina ole kaunis kaikilta osiltaan. Elämän kiertokulku tuli mieleen runosi myötä. Eläviä runokuvia tässä.
Järkyttävää, toivottavasti ei tule olemaan koskaan totta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot