PURISTUKSISSA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
907
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 25.1.2025 9:53

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Juna hyökkää pimeään.
Kuusien mustat rungot kaatuvat
oikealle ja vasemmalle.
Mykkinä, minä ja sinä, toistemme peilikuvat
tuijotamme menneeseen ja tulevaan.

Määräasema: Pääkallo.
Ratapiha tyhjä ja pimeä.
Tuuli lakaisee roskia.
Ristiin pinottuja ratapölkkyjä
louhitun kallioseinämän alla.
Asemarakennuksen ovi lukittu,
ikkunat umpeen naulatut.
Me, toisemme peilikuvat,
kuljemme tuskien taivalta ikuisesti
samaa menneen ja tulevan rataa
takaisin lähtöasemalle.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot