enkä enää kaipaa
ajelehdittuani
ajan rantaan
ja ympärillä pohjaton
raskas ulappa
yksinäisyys
sielu ja silmät lepäävät
hetken
kierrän saaren rantoja
vuodet
rinteessä maa murtuu
puhkeaa
jäntevä varsi nostaa
sykkivän sydämen
hengittää
huohottaa
kuihtuu
lakoaa
lumen harso
mättäällä
sammaleen sulan selässä
jäätynyt pisara
sinun laulusi kuulen
täällä
oi syvä maa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut