Kun nyt kerron musiikista, ei se mitä kerron, ole musiikkia. Täydellisen totuuden musiikista voi kertoa vain nuotein. Ehkä sekään ei ole sataprosenttisen täydellinen kertomus. Partituuria voi aina hieman myös tulkita esityksissä. Ja kopiohan se vain on kuultavasta musiikista, ei muuta.
Musiikista kirjoitettu kaunokirjallinen tuotos, runo tai proosateos, kertoo enemmän kuulijasta kuin itse musiikista. Musiikin ammattilaisten kritiikit ja kokemukset jostain teoksesta voivat olla teosta avaavia ja ohjaavia kiinnittämään huomiota teoksen rakenteisiin tai joihinkin musiikin ominaisuuksiin, joita ei heti kokemattomampi kuulija esityksestä välittömästi havaitse. Mutta kuitenkin lopullisen musiikin eläymyksellisen kokemisen saa kuulija itselleen vain omien korviensa kautta.
Musiikin kuunteleminen on todellakin houkutellut minua kirjoittamaan musiikista. Sen luoma tunnetila sisälläni, on se sitten osittain musiikin ulkopuolelta saamieni vaikutteiden värittämää, on kuitenkin vain oma henkilökohtainen kokemus. Mutta kuuntelukokemukseni runossa täytyy laittaa jonkun kehyskertomuksen sisälle. Se on usein kauankin jälkeenpäin fiktiivisesti muokattu tarinaksi.
Se ei ole välitön kokemus, koska välittömällä kokemuksella ei ole tarinaa ympärillä. Tarkistan kyllä asioita kuuntelemalla teosta uudelleen kirjoitusvaiheen aikana, mutta se monestikaan ei muuta valmiiksi mietittyä tarinaa suuntaan tai toiseen.
Monissa täällä julkaisemissani runoissa on joskus kovin vähän tarttumapintaa mihinkään erityiseen musiikkiteokseen. Musiikki on vain osa kuvitusta muun kuvakerronnan joukossa tarinassani. Musiikki on siinä vain osa runon materiaalia, ikään kuin taustamusiikkina kuin elokuvassa.
(Vielä löytyy paljon musiikkiin liittyviä omia runoja, joita en ole vielä uudelleen julkaissut RR:n sivuilla ja Fasebookissa. Jatkan tehtävää vielä jonkin aikaa.)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut